purkaus

varoitus. tää tekstuuri ei sisällä juurikaan kauniita sanoja:)

Maanantaina käytiin seuran omassa mätsärissä. Sininen nauha saatiin, vastassa oli paikallinen tunnettu mätsäri-näyttely-koiraharrastaja;) Sinisissä sitten ei sijoituttu.

Tiistain tokot.
Järjestin itteni taas koutsaamaan, ja tällä kertaa sainkin tehtäväkseni suunnitella alkeisryhmän treenit sekä vetää about puolet koko jutusta. Ja sehän meni jo alkujaan pipariksi kun en ollu suunnitelllu mitään, mitä puhun ja miten opastan yms yms. ja voi arseenvitu kun kaikki meni iiiiiiihan päin persiitä!!!! En osannu mitään, menin moneen kertaan ihan lukkoon ja sönkötin jotain shaissea ja neuvoin muuta mitä mun piti!!!!!!! Ja jo alku vaikutti lupaavalta kun aloin ääneen ohjaamaan koiria enkä tienny kahen koiran rotua...... voi että voi olla noloa.... jaaa mitä ihmettä onkaan perusasento ja miten se opetetaan??? enhän mä ku viimeeks selostanu sitä ja yht'äkkii en osannukkaa midi. Lisäks paine oli kova kahen konkarin seuratessa kuvioita... voi että voiko jäädä paskempi fiilis moisesta. olin kaaaaukana mun tavoitteista, piti pystyä erilaisiin juttuihin mut tuli lukko. siihen loppu leikki sano kahilan heikki:) meikästä tuli tavallinen riviharrastaja lopultakin.

Sitten tokoa Helmin kanssa. Ja pitkästä aikaa outoa kun sekin meni päin arsetta. Helmi haahuili seuraamisissa, välillä jätätti, välillä  jatko matkaa. Jätöissä meni vääriin asentoihin ja sit oli jotain muuta hölynpölyy. aika bebasta. mistähän johtui...

Aikasemmin päivällä kuvolassa käytyämme hajos takapaksin lukko, sitä ei saa kiinne joten siellä ei sitten koiria kuljetella eikä muutakaan, great tai muuten saattaa joku saada koiruuden tuulilasiinsa. Korjaus maksaa kevyen omaisuuden ofc:))

Eka video Helmistä vihdoin, on pitäny jo pitkän aikaa jotain laittaa mutta movie makeria en oo toimimaan saanu ja tuokin on väärin päin;);) Tällein pikku hiljaa parempaa ehkä;) mut ajatushan se tärkein on:) siinä siis tokotreeneissä kehitetty alokasluokan liike;)

Keskiviikkona lähettiin Nooran kanssa uittamaan koiria. Päätin ottaa Chipankin pitkästä aikaa mukaan reissuun ja voi että se oli onnellinen koirapoika huidellessaan pitkin mettää ja uskaltautu jopa vähän kahlaamaan. Helmis ekaa kertaa uimassa, sen kerran jälkeen kun se lokakuussa tipahti mökkijärveen. Pelosta ei ollut mitään tietoa vaan sillä oli tosi mukavaa ja kovasti se uiskenteli siellä.
Sitten lähettiin kattomaan pieniä koiranpentuja. Chipa piti ottaa siihen pihalle kun eihän se autossa voi olla. Siinä se pyöri, mut yhtäkkiä huomasin että se on jonnee lähteny huitelemaan. ja voiiiiiiiiiii vitunvitu, se oli kekannu kissan ja se sai viel ajettua sen nalkkiin, ettei se päässy pakenemaan, sillä katilla oli vielä pennut. Ja Chipahan hyökkäs kiinne. Noora sai ne revittyä irti. Chipaa se oli purru poskesta hampaat läpi ja se oli läpeensä turvoksissa, korvat täynnä haavoja ja silmään. Silmä oli kovasti veressä niin päätettiin eltsuun lähtä käymään. Se oli purru sitä niinkun yläluomen läpi, millin päästä silmästä ja sillä oli verisuonia katki silmän sisällä. Sen lopullisen kohtalon näkee vasta myöhemmin, vaikuttaako se näköön mitenkään mutta sokeutuminen oli siis millin päässä. Kotiintuomisina tappelusta 80euron lasku.:) Tällä hetkellä silmä on sisäpuolelta yhä jonkin verran verinen, se voi jäädäkkin tuollaiseksi.
Kissa katos jonnee ja myöhemmin löyty kuulema huonossa hapessa, oli kovasti purru sitä mahaan mutta onneksi kait paranemassa.
Oli kyllä niiin painajaismainen tilanne että...

Tänään oli Helmillä odotettu näyttely. Laitetaans arviointi ensin.
"Tässä vaiheessa hieman takakorkealta vaikuttava nuori narttu. Hyvä pää ja kaula. Hyvin kehittynyt runko. Sopivasti kulmautuneet raajat. Hyvälaatuinen karvapeite. Komea häntä jota saisi liikkeessä kantaa paremmin. Liikkuu kohtuullisen hyvin. Miellyttävä käytös." ja arvosanana H! siis H!Kuulema tuon lievän takakorkeuden takia. Ihan rehellisesti sanottuna harmitti aika paljon. Lähettiin hakemaan EH:ta ja mielestäni Helmi on hienommas kohdikses kun viimeeksi. Pari muuta lappari-ihmistä tuli ihmettelemään ihan samaa, että ois H:ta paremman ansainnu. Mä luokittelen H:n toiseks huonoimmaks, eva ja hyl on sitten omiaan. Asiassa ei suoraansanottuna myöskään lohduttanut se että ko. tuomari oli eri-automaatti ja kaikki "tuntemani" lapparit sai vähintään erin.
Miksi sitten näin katkeraa tekstiä yhestä näyttelystä ja H:sta. Siksi kun asetin taas tavotteet, ja jostain syystä kymmenen vuoden ajalla mussa ei todellisuudessa ole juurikaan pessimististä luonnetta vaan salaa saatan toivoa ja ajatella jotain muuta. Olisin niiiiiin halunnut onnistua, edes yhen kerran jossain asiassa ja olla ilonen piiiitkästä aikaa onnistumisesta, kamalan viikon lopussa ja rankan kevään jälkeen (ajattelen aina että kesä alkaa toukokuun toka vikalla viikolla.) Eniten ehkä sattuu se kun on olemassa ihmisiä, jotka ajattelee että jes kun tuolla ja tuon koiralla taas meni huonosti ja mitä nyt toi nyt tollasta viittii murehtia, näin ja kuulin itte.
Autolle kun käveltiin omaisuuskasani kanssa, satutin siinä sitten oikean käteni ja sillä ei voi juurikaan mitään nostaa ja kipu yltyy vaan kovemmaksi, ihanaa. Kannatti tietysti kieltäytyä kohteliaalta mieheltä joka olisi halunnut auttaa kantamisessa.:)
Omasta mielestä Helmin liikkumisessa on jotain häikkää, se ei esim ravaa kunnolla ja ottaa laukka-askeleita. Pitää siis ennen seuraavia geimejä piipahtaa näyttelyharkoissa. Lisäksi kun se ei sitä upeaa häntäänsä oikein pidä selän päällä.
Tänään jätetään kyllä agit väliin, ihan sen takia että shaletisti sielläkin käy jotain.:)
Ehkä taas poistan nää tekstit kun saan järkeä vähän päähän;)

Näyttelyn jälkeen voi jatkaa normaalia elämää;)

Suomen perhoskoira Helmi... 

työnteossa.

Hähää, saimpas sen!

ny rillataan!

taas jääny meikält tämmösseen kirjottelu, vaikka päässä on ollu jos jonkinlaist ideaa... palataan vaikka sitte edellisiin harkkoihin:)

sunnuntain 5.5 agilityt. käytiin ensin aamulla hallilla vähän jotain kivaa radan pätkää vetämässä, mikä sinne oli jätetty. Helmillä oli tosi kivaa ja virettä mukavastee.:) Sitten iltapäivällä oli agitreenit Suvieralla kiukku-marikan kanssa:) Iloksi se muuttui kun kivaa radanpätkää treenattiin, uutena oli pituus ja tiukka putkikulma. ja vauuuu että meni hyvin ja oli kivaaa:) Toisella osuudella alettiin vihdoinkin puomin kontaktia treenata. Olin vähän kussut laatikkojutun kanssa joten päädyttiin perinteiseen tapaan, kun Helmis niin hyvin osas stop-käskyn. Ja sehän oli kivaa ja meni hyvin. Tehtiin vaan käytännössä sitä alastulokontaktia ja muutaman kerran puomia hitaasti Suvin pitäessä hihnasta kiinne.

Maanantaina ajatuksena vain käydä kentällä vähän puomia kokeilemassa ja pienellä lenkillä. No mitä. 2 x ½ tuntia agilityä, vähän aikaa etsimisharjotuksia, tunti villiksen kanssa leikkimistä ja 3 kertaa lenkillä..... :) Noh aamulla kentälle, sinne ei oltukkaan vielä puomia tuotu, joten vedettiin radan pätkiä sekä harjoteltiin isoa keinua sekä keinukontaktia ja se alkoi jotenkin vähän sujumaan.:) Illalla Suvieralle Ipanan kanssa puomia harjottelemaan ja sehän alkoi mennä taas tosi kivasti ja kovaa sitä sitten mentiikin.:) Pitäis vissiit vain naksu kaivaa jemmasta ja naksutella että sais sen 2on2offiin. Mut ei kun meilhän on tavotteena vaan juoksukontaktit;) Harkattiin myös sunnuntailta jäänyttä rataa sekä hakuiluhuoneessa meikän etsintää.:)

Tiistaina tokoa kiukuttelijan kanssa mutta iloksi se taas muuttui kun oli taas supertreenit! Paikkis perfect, meni jopa nopeesti ja suoraan maahan. Seuraamisharjotuksia, lähtöjä, hyppyä. Seuruut hyviä, paitsi että jää vähän tai menee eteepäin käännöksissä kun mä menen liian nopeasti. Hyppy oli hyvässä jamassa.:) Saatiin Sarilta muutama varteen otettava vinkkeli:

- käännöksissä mene hitaasti, käytä mahdollisesti jotain hetsaavaa ääntä, että nyt tapahtuu jotain
- lähdössä jokin hetsaava äänimerkki
- hyppyä harkatessa, lopeta mahollisimman usein ilman perusasentoon lopettamista, että ei tule ennakointiongelmaa

Ja mitä vielä, testipäivä, koko treenien ajan Helmi oli ilman hihnaa ja oli tosi kivasti, jeeee :))) kiiiivat treenit:))

Tortstaina paineltiin mätsäriin, kun kerta kotikonnuilla semmoinen pidettiin, kera kiukku marikan.:) Helmis oli isoissa pennuissa. Vastakkainasettelussa parina oli nelikuinen veikeä spanieli. Helmi oli vähän nukuksissa ja otti monesti laukka-askeleita, muuten ihan jees. Saatiin punanen nauha, mun mielestä kyllä spanieli olis punasen ansainnu, meni tosi kivasti ja niin nuori vielä, kun Helmi vähän hapuili. Punasten kehään mentäessä heräsikin vähän ja meni mielestäni ihan kivasti mutta ei sijoituttu.:)

Onneks Helmi ei oikein vissiit osaa ohjaajan tunnepuolta lukea eikä muuta käyttäytymistä, toisin kuin Chipa jonka kanssa asia oli aika iso ongelma joskus. ärrärrrrr.
Yks iso ongelma harrastuksissa on mun supersurkea ryhti (joka johtuu rangan vääntymästä yms) ja se vaikuttaa paljon, tokossa seuraamisissa, agissa ohjaamisissa, lenkeillä juoksemisessa. Välillä tietää mistä katseet johtuu. Voi kun vain muistaisi pitää selän suorassa koko ajan, voi kun..:)

Sori asianosaiselle, kun pitää ottaa puheeksi, kun mult kysyttiin, että onks Helmi oikeasti niin täydellinen, mitä hehkutan mun blogissa. :D:D:D jeps. jokanen sana on aikalail faktaa. Helmi on mulle just täydellinen. Tosi kiva harrastuskaveri, sopivan innokas touhuaja, rauhallinen luonne muuten, tosi kiltti, nopea oppimaan, sympaattinen ja juuri sen näköinen lappari, millaisen olen halunnut. jne jne. Se saa päivittäin hymyilemään jo pelkällä ulkonäöllään, puhumattakaan sympaattisella ilmeellään.:) Eikä se ole vieläkään oppinu Tusselta lapinkoirille tyypillistä räksyttämistä. Jos jotain huonoa pitää keksiä niin sitä ei vois vähempää kiinnostaa tehtävät ja opiskelu missä tarvitaan aivoja.:D Esim. älypelit, namilaatikkojen etsimiset, pienten juttujen opetteleminen naksulla yms on ihan arseesta sen mielestä.:D Ja sitten huonona luonteenpiirteenä tietynlainen arkuus isoja elementtejä kohtaan sekä säikkyys. Ehkä meikä vois tehä asioille jotain, ehkä...

heheheee jännäää.....